Teemme parhaillaan (palvelu)muotoilun osaamisen evoluutioon liittyvää tutkimusta ServiceD -projektissa (www.servicedesign.tv). Palvelumuotoilu on nuori ala. Siihen liittyvät osaamiset ovat vasta muotoutumassa. Tilanne on kaikin puolin kiinnostava: kansainvälisesti vallitsee hyvin erilaisia käsityksiä siitä, mitä palvelumuotoilu on. Samalla palvelumuotoiluun kytkeytyy yhä uusia osaamisia. Tämä kuplinta ja rajapinnoilla seikkailu tuottaa mielenkiintoisia uusia näkymiä.
Samalla on näkyvissä lisääntyvää valtapeliä: kenen määritelmät, menetelmät ja osaamisen kuvaukset pääsevät vallalle? Esimerkiksi palvelumuotoilun toimistot asianajavat omia menetelmiään markkinoille yleisinä totuuksina. Tarvitaan analyysiä ja kritiikkiä.
Minusta olisi parempi, jos tilanne olisi jatkossakin yhtä avoin kun nyt.
Heti, kun ala alkaa liikaa siiloutumaan, osaaminen kangistuu kaavoihinsa. Tutkimuksemme kuitenkin osoittaa, että siiloutumisen merkkejä on jo paljon ilmassa. Osa palvelumuotoilun nimissä ilmestyneistä kirjoista on esimerkiksi huvittavankin ohjelmallisia.
Oma uusi ala palvelumuotoilu on joillekin ylpeyden aihe, joillekin taas keino markkinoida jotain uutta. Lieveilmiönä on todettava, että osa mainostoimistojen porukasta on muuttanut tittelinsä suoraan palvelumuotoilijaksi – ilman aiempaa kokemusta osaamisalasta.
Kuvani New Yorkista kertoo symbolisesti palvelumuotoilun piirissä vallitsevasta pörinästä: kaikki haluavat markkinoida omaa “oikeaa” näkemystää palvelumuotoilun käsiteestä ja metodiikasta.
