Presidentinvaalien aikana puhuttiin jytkystä ja vastajytkystä. Sama logiikka näkyy laajemminkin elämässä. Liikkeelle löytyy vastaliike.
Elämän ja työn nopeutuminen pääosin teknologisen kehityksen ja kansainvälistymisen seurauksena sekä toisaalta tarve elämän hidastamiseen ja hyvinvoinnin lisäämiseen on juuri tällainen liike/vastaliike -pari.
Nopeus ja muutos kannattaa ottaa lähitarkasteluun. Tieto ja osaaminen vanhenee jatkuvasti nopeammin. Ja joillakin toimialoilla tiedon ja osaamisen vanheneminen tapahtuu niin kiihtyvästi ja nopeasti, että suurin osa perinteisistä toimintavoista pitää heittää romukoppaan. Pitää pystyä innovoimaan uutta ja samalla kyetä viemään parhaat ideat ja niistä kehitellyt konseptit nopeasti käytäntöön. Tästä aihepiiristä voisi kirjoittaa pitkäänkin, sillä niin paljon todistusaineistoa on nyt käsillä. Bas Verhart kirjoittaa kiinnostavasti Wired -lehden artikkelissaan Education is failing the future-makers (UK edition 02/12):
“1. Society is changing so fast that science-based education can merely keep up, meaning students often know more about subjects than their professors.
2. Instead of looking at absolute truths based on the past (which gives a false sense of certainty), futuremakers imagine scenarios that don’t yet exist. (…)”
Keskeistä on siis tulevaisuuden keksiminen ja ideointikyky. Nopeutumiseen ja kiihtyviin muutoksiin liittyy toinenkin kiinnostava näkökulma. Ennen suunniteltiin tuotteet, palvelut ja brändit luonteeltaan staattiseksi. Nykyään on useammin ajateltava asioita muuntuvuuden ja muunneltavuuden näkökulmasta. Modulaarisuus ja muuntuvuuden vaatimus koskee sekä strategiatyötä, suunnittelua, sekä valmiita tuotteita ja palveluita.
Tämähän tematiikkaan liittyy keskeisesti ubiikkiyhteiskuntakehitys. Rakennetusta ympäristöstämme on tulossa “älykäs” ja medioitunut. Ympäristömme voi todellakin kohta olla täynnä läsnä-älykästä jokapaikan tietotekniikkaa. Mikä tahansa pinta voi olla lähitulevaisuudessa media, kuten yllä ja alla olevat videot osoittavat. Liike, muuntuvuus ja muunneltavuus liittyy jopa ennen niin pysyviin rakenteisiin, kuten rakennuksiin, aivan kuin arkkitehti David Fisherin tiimeineen kehittämät suunnitelmat osoittavat. Fisherin agendaan liittyy myös energiataloudellinen omavaraisuus.
Seuraavat videot kuvittavat ubiikkiyhteiskuntakehitykseeen liittyviä muuntuvuuden ja muunneltavuuden mahdollisuuksia:
Ubiikkiyhteiskunta ja Songdon kaupunki
http://www.youtube.com/watch?v=f1x9qU-Sav8
Vuorovaikutteinen näyteikkuna
http://www.youtube.com/watch?v=nd-IKe4BoA0
Dynaaminen arkkitehtuuri (jättäkää väliin ensimmäinen puolitoista minuuttia videoklipistä)
http://www.youtube.com/watch?v=sQx5KNl6JOM
Tampereen voimalaitos & moniastisuus
http://www.youtube.com/watch?v=0hKYfgBeWMU
Muuntuvuuteen ja muunneltavuuteen liittyy olennaisesti myös tee-se-itse -kulttuuri (DIY), joukkoistaminen (crowdsourcing), pelimäisyys ja paikkatietoisuus, moniaistisuus, käyttäjälähtöinen innovointi (customer-driven innovation) ja käyttäjä-tuottajuus (prosumerism), josta tulevaisuuden tutkija Paul Saffo puhuu alla olevan linkin takaa löytyvässä videossa. Saffo itse käyttää ilmausta “The Creator Economy”:
http://www.youtube.com/watch?v=DuXqztcvh74&list=HL1323691590&feature=mh_lolz
Kuten alussa oli puhetta, liikkeellä on vastaliikkeensä. Näkisin, että esimerkiksi slow -arvomaailma edustaa tuota vastaliiketta. Slow food, slow travel, slow city ovat esimerkkejä tarpeesta hidastaa elämää; tarpeesta voida paremmin. Osa slow -liikkeiden ympärillä pyörivästä väestä on suorastaan teknologiavastaista. Joidenkin heistä/meistä motoksi sopisi hyvin “Ennen oli kaikki paremmin” -haikailu. Samaan ilmiökenttään kuluu retroilu ja kiinnostus kaikkeen historiaan liittyvään. Tuohon ameebamaiseen jatkuvasti muuttuvaan kokonaisuuteen voi liittää laajemminkin eettis-ekologiset pyrinnöt. Esimerkiksi lisääntyvä kiinnostus luomuteemaan ja lähiruokaan ovat näkemykseni mukaan osa vastaliikettä. Eikä kannata unohtaa keskusteluita ikääntymisestä ja työssä jaksamisesta: mielekkäämpi ja merkityksellisempi työ auttaa eteenpäin kaiken ikäisiä, samoin kuin ajoittainen slow-vaihteelle siirtyminekin. Toisaalta hidastaminen, hiljentyminen, perheen ja lähipiirin ääreen käpertyminen voimistuvat kuulemma aina kriisien aikaan. Nythän medioissa on jatkuvasti pauhattu taloudellista riskeistä ja uhista. Ikävä kyllä vähemmän on puhuttu tämän ajan luomista hienoista mahdollisuuksista.
Kompleksisessa todellisuudessa liike ja vastaliike sekoittuu ja jakaantuu pienemmiksi virroiksi. Esimerkiksi slow-teemaa voidaan lähestyä teknologia edellä. Voimme kehittää palveluita, jotka sisältävät ubiikkiteknologiaa ja silti auttavat meitä voimaan paremmin ja hidastamaan tahtiamme. Ja mikä parasta, teknologia voi olla täysin huomaamatonta. Kun muutaman vuoden päästä käyttöliittymät toimivat entistä enemmän puheella, teknologia häviää taustalle.
Liike ja vastaliike tarjoavat palvelukehitykseen runsaasti intellektuaalista raaka-aineitta: miksi emme siis innovoisi jotain sellaista uutta, joka jo löytäisi asiakkaansa edellä kuvatun liikkeen ja vastaliikkeen piiristä. Lopultakin kyse on IHMISISTÄ: muuttuvista arvomaailmoista ja elämäntavoista, joita palvelumuotoilijoiden on hyvä tarkemmin tuntea. Yhtä hienoa on ideoida jotain uutta rajapinnoilla ja rajapinnoille: yllätyksellisyyys on aina vetovoimaista.
PS. Miettikääpä millainen tulevaisuuden itu on tuo tämän blogiviestin alussa oleva Lumalive -case? Elämmekö lähitulevaisuudessa maailmassa, jossa esitämme liikkuvaa kuvaa ja grafiikkaa tekstiileissämme? Mitä halusit viestiä t-paidallasi?
